Luin aamulla lehteä jossa oli otsikko: ''tästä vuodesta tulee unohtumaton'' mikä sattuma naureskelin itsekseni ja kohdistin ajatukseni tulevaan vuoteen, mutta silti pää lyö ihan tyhjää. Pakkaan laukkuja mutta en käytännössä löydä siihen syytä. Tuntuu että ei olisi minnekkään täältä lähdössä ja maanantaina heittäisin taas pyöräni ulos varastosta pakkaseen raivoissani koska taas olisin myöhässä koulusta.. Mutta ei.. Ensi maanantaina olenkin matkalla aivan muualle, jonnekkin uuteen ja tuntemattomaan, kauas mistä hädin tuskin tunnen ketään. En tarkoita etteikö minusta olisi siihen, PÄIN VASTOIN haluan tätä enemmän kuin mitään muuta!!!
2008 kun oma sisko tuli vaihdosta olin silloin jo lähes täysin varma että samoja jalanjälkiä mennään ja maailmalle lähdetään ja tässä sitä nyt ollaan. Huomenna startataan kohti luvattua kengurumaata aka Australia. Perillä ollaan vasta 29. päivä aikaeron vuoksi. Älytön ikävä tulee kaikkia mutta se on osa kokemusta ja kokonaisuutta, niin Australiassa kuin täälläkin. Jälleennäkemisestä tulee hieno!
SEE YA MATES !!!
-markus
